Viherluoto, Volter Kilpi ja kesän 2019 arkistoaarre!

SÄVELTÄJÄNÄ PENTTI VIHERLUOTO TUNNETAAN EHKÄ PARHAITEN ISKELMISTÄÄN: keinuvista valsseista, svengaavista fokseista, kiehtovista tangoista… Näitä syntyi erityisesti hänen varhaisemmilla vuosikymmenillään, ja jo silloin ne päätyivät myös äänilevyille ja tanssimusiikkia soittavien yhtyeitten ohjelmistoon. Aamu Airistolla, Pieni polku, Punaiset lehdet ja lukuisat muut ovat tuttuja varsinkin vanhemmalle suomalaisyleisölle sen nuoruusvuosilta, vaikka säveltäjää ei aina mainitakaan – tai kappaleet muistetaan vain tietyn laulusolistin esityksinä.

VAIHTUVAT TYYLILAJIT ja eri vuosikymmenten musiikkimaku tulevat selvästi esiin Viherluodon sävellyksiä selatessa. Varhaisimmat, 1930-luvulla alle parikymppisenä muistiin merkityt sävelmät kuvastavat hyvin aikaansa ja niitä juuria, mistä säveltäjän melodinen ajattelu on lähtenyt liikkeelle. Taustalta voi aistia niin kansanlaulujen ja piiritanssen henkeä kuin puiston lavalla esiintyneen soittokunnan tai gramofonin toistaman salonkiorkesterin ohjelmiston vaikutteita.

Radioiden yleistyessä ja sekä manner-Euroopan että USA:n kulttuurin levittäytyessä maahamme tempautuvat Viherluodon veljekset vaivatta mukaan svengiin, Aimo (nimim. Harry Etelä) sanoituksissaan ja Pentti sävelmissään. Foksi sykkii ja tango taipuu. Aimon näkymiä avarsi myös hänen perehtymisensä elokuvan maailmaan ja englanninkieleen.

1960-luvulla ns. kevyt musiikki jakaantuu entistä useampiin suuntauksiin rokin, popin, folkin, rautalangan, yhtyelaulun jne. jne. myötä. Näitä ”vaaleampia” sävyjä on aistittavissa myös Viherluodon tuon ajan sävelmissä. Toisaalta hän pysyi myös uskollisena tyylilleen, jossa puhutteleva melodian liike on aina ollut pääosassa.

Niinpä tuntuukin luontevalta, että hän seuraavina vuosikymmeninä suuntautui yhä enemmän laulelmien kirjoittamiseen. Niitä syntyi paljon sekä tilaustöinä mm. eri yhteisöille että muuten sopivien tekstien innoittamina.

HYVÄ TEKSTI ON AINA OLLUT KESKEINEN INSPIRAATION LÄHDE Pentti Viherluodon sävellystyölle. Laulelmallinen käsittely on myös selvästi ollut luontaista hänelle jo varhaisvuosina.

Tuulikannel, eräs Viherluodon upeimmista melodioista, onkin syntynyt jo nuoruusaikoina ja alkujaan Aleksis Kiven Ruususolmu-runoon: ”Kaunis impi, kysymyksein kuule…” Pentin kertoman mukaan Kiven tekstin säveltäminen tuntui kuitenkin liian kunnianhimoiselta, ja niinpä Aimo Viherluoto sai laatia sävelmään uudet sanat, jotka tosin nekin istuvat hienosti tämän melodian pariksi.

Teksti Helavalkea, sekin Aleksis Kiven, taas on ollut pohjalla sävelaiheessa, joka myöhemmin päätyi turkulaisvalmisteisen elokuvan musiikiksi ja jälkeen päin vieläpä taitteeksi omaan häämarssiin.

Muutenkin Pentti Viherluodon sävelmät syntyivät yleensä niin, että hän sai eteensä hyvän sanoituksen ja se lähti – usein jo saman tien – kehkeytymään ajatuksissa säveliksi. Joskus tosin sanat tai tietty aihe alkoi muotoutua myös omassa päässä, ja silloin sekä laulun sanat että sävel syntyivät näin yhtä matkaa samalta tekijältä.

Uran alkuvuosikymmenten taiteilijaparin Aimo-veljen varhaisen poismenon (1956) jälkeen oli onneksi tarjolla hyviä sanoittajia menetystä korvaamaan. Laajempaa yhteistyötä syntyi etenkin Veikko Lavin, Jorma Puumalaisen ja myöhemmin Pekka Niemen kanssa.

KIRJALLISUUS OLI YKSI PENTTI VIHERLUODON LEMPIHARRASTUKSIA. Niinpä ei olekaan ihme, että otteita hänen lukemastaan on päätynyt sävellystenkin aineksiksi.

Aiemmin mainittiin jo Aleksis Kiven säkeet innoituksen lähteinä. 1950 paikkeilla Ruissalon saaren ja sen luonnon suuri ystävä Pentti Viherluoto on pukenut säveliksi toisen Ruissalosta lumoutuneen, 1800-luvun alussa eläneen runoilijan Mikael Choraeuksen tunnelmakuvan Kesäyö. Einari Vuorelan lyhyt ja veikeä , haikumaisen tiivis runo Vävy on Viherluodolta saanut herkullisen sävelasun v. 1969.

Erityisen mielenkiintoinen on Omar Khaijamin, 1100-luvulla eläneen itämaisen filosofin ja matemaatikon nelisäkeiden innoittama kuuden laulun sarja Teltantekijän lauluja v:lta 1969. Laulusarja saikin kauan odottaa esillepääsyään, kunnes se puoliksi sattumalta tuli esiin sekä arkistojen uumenista että kantaesityksessä 2016 laulaneen Reijo Aholan nuottikaapista.

————

NUOTTIPINOJA, KÄSIKIRJOITUKSIA, SANOITUKSIA, VIHKOJA, KOPIOITA…

alkuperäisiä luonnoksia myöhempiin hittisävelmiin, talvisodan pommituksista pelastuneita hiiltyneitä nuottiarkkeja… 1940- ja 1950-luvun painettuja iskelmänuotteja nostalgisin kansikuvin,

kokonaisia kirjoja täynnä käsin piirrettyä täsmällistä ja kaunista nuottitekstiä, sovituksia yhtyeille… arkistoitavaa, ammoin talletettua, aakkostettua… unohdettua, uutta ja ennennäkemätöntä…

Mustaa ruusua, Puhelinlankaa, Kaukaista ystävää, Kustavin merimiestä, Laulua Turulle, surusilmää ja soittajapoikaa, humppaa foksia iskusävelmää valssia…

…JA ”KIRKONKELLOT”! Siinä se on, Kirkonkellot! Volter Kilven säkeet, Pentti Viherluodon sävellys marraskuuta 1974. Laululle ja pianolle kirjoitettu. Tiettävästi ei koskaan esitetty. Ei ehkä ihmekään: sen verran syvämietteinen ja olemassaolon perustuksia pohtiva teksti, ja samoihin syvyyksiin vievä sävel.

Viherluoto on säveltänyt Volter Kilpeä?! Kilveltä tämä vaikuttaa, mutta mistä? Ihan varmasti?

Kirjaston koluaminen ja Kilven teosten selaaminen tuottaa tulosta: nämä säkeet löytyvät Volter Kilven Kirkolle-romaanin viimeisiltä lehdiltä, missä kirkkomaalle saapuvien matkalaisten ajatus pysähtyy ikuisuuskysymyksten äärelle ja juhannuspäivän auringonpaisteen rinnalle hiipivien varjojen syvyyksiin.

”Kumpujen kalve ja karkelo päivän, / sumennon lepo ja juhannuskansa: / samaako kehtoa elon ja kuolon / nurmien kirjo ja santainen varjo…”

Teoksen esilehdellä on kirjailijan Huomautus lukijalle:

”Kirjassa esiintyviä runoriveiksi jaksoitettuja kohtia ei ole rakennettu eikä tarkoitettu runoiksi, ovat vain paisuvampaa proosaa, joka ymmärtämisen helpottamiseksi on jäsennetty lausejaksojen hengityksen mukaiseksi.”

Hienosti taipuu tämä ”paisuvampi proosa” sävelmän kannettavaksi, ja voi vain arvailla, miten näitten säkeitten tunnelma on puhutellut säveltäjää.

”Kaikille yhteinen ketojen nuoruus, / kaikkia käskevä leipäinen sarka, / kaikille rauhana kellojen kumu, / kaikkien sylinä kätkevä multa.”

Ja kun teokseen tulkiksi on tarjolla upea baritoni Mikko Laiho, (piano Virpi Metsätähti), saa Kirkonkellot viimein arvoisensa ensiesityksen kahdessa Viherluoto-konsertissa kesällä 2019!

VM